olit hyvä vuosi

Vuosi vetelee viimeisiä päiviään.

Kävimme lasten kanssa retkellä, liian harvoin on tullut viime aikoina niitä tehtyä.

Mukana oli pipareita jotka mukavasta menneestä vuodesta toivottelivat. Ja vauhdikas vuosi on ollutkin. 

Muistelimme mitä mukavaa ja hauskaa vuoden varrelle mahtuikaan. Kesä oli kylmä. Pari kertaa ehdimme vain käydä uimassa.

Pohdimme myös mitä uutta ja jännää voisi ensi vuosi tuoda mukanaan. 

Lumisateita nyt ainakin odotetaan ensi viikoksi.

Viimeisten päivien rippeistä nautimme ja Uuden vuoden uusia kujeita odottelemme.

Kivaa vuotta 2016!

joulu tuli, joulu meni

 Hetken se kesti, nyt kiitän ja kumaran ja huokaisen, on uusi vasta vuoden päässä.

Viimeiset päivät tunnelmasta nautin, sen jälkeen joulukuorrutteen kodista kaavin.

Paketti jota kovasti odotin, ehti vielä jouluksi. 

Lahja itselleni.

Uusi vuosi ja uudet kujeet. 

Voi olla että täälläkin kankaanpainanta juttuja näkyy lisääntyvissä määrin.

Nyt pohdinnan alla, väliaikaisen työhuoneen rakentaminen..

joulu on jo ovella..

Enään 8 yötä jouluun..

Ja joka vuotinen, teki sitä asiat mitenkäpäin, joulustressi alkaa taas nostelemaan päätään.

Olen viime päivinä kierrellyt eri joulumyyjäisissä. Mukavaa tekemistä ja tuovathan ne mukavaa joulu fiilistä varsinkin kun ilmojen puolesta ei lisäpropseja ropise. Mutta mutta..

En tiedä mitä lähdin etsimään, mutta kun ei juuri tuntunut mitään löytyvän. Pukinkonttiin muutamia juttuja olisin toivonut, mutta ei. Itselle kotiin ostin tautisen hyvää suklaata ja uuden printin seinälle kunhan tuo kuusi sieltä on ensin siivottu pois.

Joulukukista itselle ihan lemppari on hyasintti, juurikin sen tuoksun puolesta. More is more,heh. Ja koska yleensä nuo kukkaset on hommattu niin että kukinnot parhaimmillaan ovat joulun jo jolkotellessa ohi. Tänä vuonna kukat on hankittu jo niin hyvissä ajoin että ensimmäiset ovat jo roskissa.

Posliinitusseilla piirtely on ollut senverran koukuttavaa hommaa että kokeilin myös posliinimaaleja.

Pariin mukiin olen kokeillut joissa nuo tuoksukukkasetkin luurailevat.

Niinniin ja ne joulukortit. Hyvissä ajoin piti tehdä. Oli hyvä suunnitelma, mielestäni,  itseä nauratti niin jo pelkkä ajatus johon nuo toiset eivät sitten suostuneet. No askarrella sitten pitää koska tällaisena "käsityöläisenä" ei kehtaa valmiskortteja lähetellä!?

Niin joo, maanantainahan nuo olisi pitänyt viimeistään kakkosmerkeillä lähettää.

No koe mielessä katsellaan kuin käy. Saapuvatko ennen pukkia vai toivottelevatko vain parempaa uutta vuotta!

valoja ja varjoja

Vietimme eilen mielenkiintoisen illan.

Kävimme  isompien kanssa tytön kuviksen järjestämässä valon juhlassa. 

Siellä oli ulos laitettu paljon erillaisia töitä jotka oli valaistu sekä sisältä löytyi lisäksi pari työpajaa.

En tiedä kumpi meistä oli enemmän innoissaan, äiti vai lapset.

Harmittaa, että vaikka yläkoulussa  ihan paras aine oli kuvis niin kuitenkin koulun päätyttyä kaikki aiheeseen ja käsillä tekemiseen liittyvä jäi. En piirtänytkään moniin vuosiin.

Nyt viimevuosina olen löytänyt itseni näiden asioiden parista, älyttömällä innolla uusia asioita oppiessa. Sanoisinpa jopa että olen tainnut palan itsestäni löytää.

Kiva oli juhla , mutta parasta taisi äidin mielestä olla kun tuo typy pääsi omia tekemisiään esittelemään.

Myöhemmin illalla löysin itseni kansalaisopiston sivuilta selailemasta ja mihin mahdollisesti itseäni buukkaisin kunhan uudet kurssit alkavat.

joulupuu on rakennettu

Joulun laittaminen sen kuin kiihtyy.

Koska jouluähky saavuttaa huippunsa tapaninpäivänä, jonka jälkeen en oikein jaksa enään mitään jouluun liittyvää, aloitan fiilistelyn hyvissä ajoin.

 "Virallinen" joulukuusi tuodaan sisälle vasta aatonaattona.

 Mutta koska omaan peräkärryllisen kuusen koristeita, viriteltiin lasten kanssa tällainen kuusi listanpätkistä ilahduttamaan heti kuun alusta.

joulukuu

Marraskuussa 2014,

Mä oisin niin halunnut Lego kalenterin..

Niin mut saitte mummilta tosikivat namikalenterit.. Joojoo, ens vuonna sit. Ettekä te välttämättä enään edes halua silloin niitä, vuosi on pitkä aika.. (tuskin edes muistatte)

väärin..

Olen yrittänyt pitää joulun lapsilleni sellaisena, nyt siis puhun lahjoista. Että lahjojen määrä on kohtuullinen. Tästä on joutunut ohjeistamaan myös mummoloita, tätejä ja setiä. Kun lasten ensimmäisinä jouluina olisi voinut uida paketeissa. Ja tästä kasvaessaan, eivät he ainakaan vähempään tyydy nurisematta. Eniten toivomat, pakolliset yöpaidat ja jotain millä viihdyttävät itseään joulun pyhäpäivät.

Nyt menevät jo kalenterit tähän kategoriaan.

 No nyt ne on tullut!! Joko me ostetaan, joko? joko!? JOKO! Legokalenteri, jeeee!!

YLI 30 EUROA,!!?  KAPPALE!! EI HELEVET.. Eikö kävis jotkut muut?

Siinä hetken pohdin, ostanko ne ja kannustan sillä ruikuttamaan myöskin ensi jouluna jonkun vastaavan sikakalliin, aivan liian yliampuvan vaihtoehdon vai käskenkö unohtamaan koko jutun, heidän jotka eivät vielä ymmärrä rahan arvoa, tuotan äärettömän suuren pettymyksen ja pahimpana rikon lupauksen..

Karsin kauppalistalta kaiken vähänkin ylimääräisen. Loppukuussa taas nälkävyötä tiukemmalle.

Kassa jonossa seisoskellessa mieleeni tulee video 80-luvun lopulta. Videolla vietämme aattoa ja pukki on juuri käynyt. Lahjoja jakaessa serkkuni avaa paketin toinen toisensa perään. Repii paperit, hyvä kun ehtii vilkaista mitä tulee.Lopuksi alkaa kovaääninen ulina, BYÄÄÄ! eikö oo enempää!!..

 Meidän vuoro. Kassa rouva katsoo vilkuillen. Näin ajattelen. Taas näitä hemmoteltuja kersoja joille ei riitä mikään.

En uskalla edes katsoa ketä perässä jonottaa. Nolona livautan valheen.

On se taas,  ukko mennyt katsomatta lupailemaan lapsille kalenterit. Olisi se vähempikin riittänyt..

 Autoon päästyä, kerron kovaan ääneen kuinka ensi vuonna on äidin tekemä kalenteri johon tontut käyvät piilottamassa pieniä yllätyksiä.

Rusinoita sun muita.

Ei, ette saa tuollaisia kalentereita vähään aikaan. -No sitten ku mää oon 18 vuotta ja mulla on auto mä saan ostaa Legokalentereita jos mä haluun.

Et sä silloin raaski rahaa tuhlata kalentereihin, varsinkin näin kalliisiin vaan sä käytät ne kaljaan ja ihmettelet kuka dorka ostaa noin kalliita kalentereita lapsilleen!?! 

En sanonut, ajattelin vaan.

Joojoo, saat ostaa. Vaikka kaikilla sun rahoilla.

hohohooo

Pitkästä aikaa piirtelin posliinitussilla. 

Huomasin tuossa eräänä päivänä, että vaikka näinkin jouluhullu olen niin meiltä ei löydy juuri mitään aiheeseen liittyviä astioita. Edes pelkkiä valkoisia. 

Pari edullista lautasta ostin. Niihin syntyi sitten pukki ja havuköynnös.

Ja ai että,en muistanutkaan kuinka mukavaa puuhaa olikaan. 

ensimmäistä kertaa taidemuseossa

Viikonloppuna meillä oli vallan mukava äiti-tytär päivä. 

Osallistuimme tytön kuvataidekoulun järjestämälle retkelle Salon taidemuseoon.

Hänen ensimmäinen kertansa jossain tällaisessa. Ja sen verran oli kiva ja mielenkiintoinen elämys että lupasin viedä hänet joku kerta uudelleen.

Joo ja kyllä se äitikin tykkäsi!

 Vaikka olenkin jokuaika sitten päässyt erilaisissa museoissa pyörähtämään, mietinpä vain miksi ei tule käytyä useammin. 

Täytyneekin ihan tutkailla, mitä kaikkea sitä onkaan menossa.

letkeät leggarit

Löytyipä taannoiselta kangaskauppa reissulta muutama kiva trikookangas. 

Lapsille oli niistä tarkoitus pitkiä kalsareita tehdä. Mukavammat kun ovat ulkohousujen alla kun eivät rullalle mene. 

Muistinpa kotiin tullessa törmänneeni netissä helpon oloiseen leggari kaavaan,

 jota olen ajatellut kokeilevani kunhan sopivaa kangasta löytyy.

Meinaan olen aikamoinen soveltaja. Jos jotain ompelusohjetta en ymmärrä, teen sen omalla tavalla.

Ja tällä tavalla tyräsin myös yhden aivan ihanan kankaan, jota en ollut hennonnut käyttää.

Se oli pidemmän aikaa lepäillyt säästössä. Välillä hipelöin miettiessäni, mihin sitä käyttäisin.

Käytin sen sitten "varmasti tulee sikakivat housut kun käytän näitä vanhoja malleina" 

Noot, ei tullut. Tuli tytölle housut. 

Meni paaljon kangasta roskiin.

Nyt edellisestä viisastuneena, käytin valmista ohjetta.

Tarvittiin muutama mitta. 

Sain taas muistutuksen, herkuttelusta ja liikunnan vähyydestä. Vyötärönympärystä ei voi enään raskauden piikkiinkään laittaa koska edellinen loppui jo vuosi sitten.

Ohje oli helkkarin hyvä, ja lopputuloksena hyvin istuvat heti lemppareiksi kiilanneet kotikalsarit!

Nyt joulupukin toivomuslistaan lisäämään, jos saisi paketillisen liikunnaniloa ja itsekuria.

pirtsakka kynttelikkö

I-ha-naa! 

Taas on käsillä se aika kun saa alkaa kaivelemaan esiin joulukoristeita. 

Laitella pikkuhiljaa esille niitä ihania mitä on vuosien varrella tullut keräiltyä. Ja aikamoinen pahvilaatikollinen niitä jo onkin, sieltä poimin tälle joululle sopivimmat. Parilla uudella täydennettynä, tietty.

Ensimmäisenä esille pääsi kynttelikkö. 

Olihan se ihan kiva noin puun värisenäkin, mutta jotain pientä kaipailin.

Olen törmännyt aiemmin teipillä koristeltuihin, mutta teippipuoli kun on itsellä aika huonohko

käytin tähän hommaan akryylimaaleja.

Teipillä peitin kohdat jotka halusin jättää silleensä.

Muuten tuputtimella kauttaaltaan valkoisella ja hetken kuivuttuaan poistin teipit

ja annoin siveltimen kuljettaa lisäksi punaista ja turkoosia.

Aikas kiva tuli mielestäni!

niin mutkittelevaa

Aika, tuo niin suhteellinen käsite.

 Välillä se matelee, ei meinaa ottaa kuluakseen. Toisinaan se poukkoilee eikä hidasta vaikka kuinka jarruttelisi.

Vuosi siitä on kulunut kun meidän pienin tyyppi saapui tähän maailmaan. 

Lahjaksi halusin antaa jotain jonka voi myöhemmin säilöä,

 jotain joka on jollakin tavalla merkityksellinen.

Laatikosta löytyi vielä muutama mammapaita. Raitaa ja pilkkua, joista tein hälle pehmon.

Talon, joka kuvastaa niitä kaikkia mahdollisuuksia, iloisia hetkiä ja asioita jotka häntä odottavat.

Samalla kun hän kasvaa.. ihan hissunkissun vain.. 

movember