Pullavanukas ja tavaroiden pakkaamista.

Viime päivinä on täällä enemmän ja vähemmän ollut muutto mielessäin. Ja on se vaan niin, että ei tämä mitään herkkua ole vaikka voissa paistaisi. Koko ajan jonkinasteisen kaaoksen keskellä olemista.
 Vaikka tässä muutetaan hissunkissun pikkuhiljaa rompetta vieden ja yritämme ennalta ehkäistä sen, viimeisen päivän muuttorykäisyn, joka on tapahtunut väistämättä joka kerta. Niin siitä huolimatta ei tämä tunnu sen kepeämmältä kuin ennenkään.

Vaikka päätin keittiötä paketoidessa että jätän vain välttämättömimmät, ja että kaikenmoiset leipomukset saavat odottaa seuraavaa osoitetta niin niinse vaan oli vielä kokeiltava telkkariohjelman innoittamana pullavanukasta.
Ja sen verran helppo oli ohje että kaikki tarvittava astioista ruokatarvikkeisiin löytyi vielä kaapista.

Voideltuun vuokaan pullasiivuja. Päälle hilloa ja marjoja. Vielä vähän pullanpalasia ja päälle maito-kananmuna-sokeri sekoitus ja uuniin. 175 astetta n.30-40min.
Vaniljakastiketta tai jäätelöä kaveriksi,

Niin valmista mutta ei kuitenkaan valmista.
Meinaan portaita ja lattiaa. Ei ole enään paljosta kiinni. 

On jo askelmatkin paikallaan, kaiteet ja maalitkin sudittu. Enään pieni hionta, koska on niissä jo sen verran rampattu ja päälle joku käsittely. 
Aluksi olin varma että maalilla valkoiseksi ilman muuta, mutta nyt valmiina tuo puun väri viehättää aika mukavasti että ehkäpä sittenkin jätämme sen sellaiseksi. Saahan nuo maalattua myöhemminkin kun kyllästyy.

Lattia on saanut hionnan. Ja ai että sitä pölyn määrää, riittää loppusiivouksessa pyyhittävää.
Sekin pinta tarvitsee vielä yhden jos toisenkin pinta käsittelyn kunnes kärsii sukkasilleen kulkea. 
Ja ihan lähipäivinä kokeilemme ensin makuuhuoneisiin näitä pinta käsittelyjä ja vasta lopuksi tämä suurin alue. 
Välttääksemme suurimmat yllätykset.

Tyttöni mun, jo 6-vuotta.

Viikonloppuna juhlittiin meidän vanhinta. Vaikka sitä välillä toivoisi että aika kulkisi nopeammin niin joka syntymäpäivillä sitä vaan ihmettelee, että niin se on taas yksi vuosi takana päin.. Taas mennyt niin huomaamatta ja varkain että voisi vähän hidastaa.

Lahjaksi tuolle isolle pienelle tytölle, annoimme karttapallon joka oli hänelle hyvin mieluinen, jopa enemmän kuin ajattelimme. Sieltä on sitten etsitty missä mikäkin maa sijaitsee ja joissa on käyty. Ja pitihän tuo viedä mukana myös raksalle josta sitten suruksi hajosi matkalla lamppu.

Täällä väliaika huushollissa on parhaillaan sellainen kaaos ja sekamelska että ihan rehellisesti, en jaksanut ajatellakkaan siivousta. Juhlimme sitten pieni muotoisesti uudessa kodissa lähimpien kanssa.
Pikkuveljen kanssa haimme edellisenä iltana yllätykseksi ilmapalloja ja pääsihän hän myös valitsemaan kakkuun kynttilät.
Ja niin se vaan osaa jo velipoikakin pitää salaisuuksia. Aamulla vaan totesi siskon kysellessä ilmapalloista, että taidettiin unohtaa äidin kanssa kauppaan.

Ja niin se uusi kotikin alkoi näyttämään jo paljon valmiimmalta kun oli siivottu ja siirretty työkalut ja muut roinat pois silmistä muihin huoneisiin.
Kylppärikin alkaa valmistumaan, joka onkin viimeinen suuritöisimmistä.

Hallittu kaaos..

.. Tai niin ainakin väitetään. Täytyi ihan kuvia napata. Eikä ehkä uskoisi että muutto häämöttäisi jo viikkojen päästä.
Joka puolella tapahtuu jotain. Pintoja maalataan, keittiötä kasataan, välillä annetaan jonkun kuivua.
Vähän lisää naulataan ja naputetaan.
Kiirettä pitää, sitä ei käy kiistäminen.

Kolmen lapsen kanssa raksalla ollessa en pysty kovin paljoa tekemään. Nämä kaksi isompaa kun ovat hyvin eläväistä sorttia. Mutta nyt viime päivinä on tämäkin mamma päässyt kantamaan oman kortensa kekoon.
Vanhimmainen kun on mummon kanssa vajaan viikon Itä-Suomessa niin tämä keskimmäinen on yksinään hyvinkin rauhallinen kaveri. Viihtyy hyvin omissa puuhissaan.
Ja porukan pienimmäinen, se tyttö ei oikein muuta tee kuin syö ja nukkuu.

Kyllä tämä tästä..

Maalari maalasi taloa..
Ja  siinä samassa on valmistunut tämän talon ensimmäinen tila pinnoiltaan, meidän vanhempien makuuhuone parvella.

Mustikkamuffinit.

Tänne on perustettu sairastupa. Meille rantautui lapsiperheiden suosikkitauti, ystävämme yrjö.
Edellis yö nukuttu toinen silmä auki. Silmäpussit roikkuu, pyykkikone pyörii ja kello ei tunnu liikkuvan.
Univajeesta johtuen imelä hammasta tai voisi sanoa että hammasrivistöä kolottaa.
Ja tietenkään tästä huushollista ei löydy mitään hyvää ja kauppaan pääsen vasta myöhemmin.
Oli leivottava jotain.
Helpoimpien ja nopeimpien leipomusten joukosta valikoituivat nämä mustikkamuffinit.
Maistuivat jopa huonovointisimmallekkin.

Yöllä oli taas satanut lunta.
Nämä tällaiset päivät ovat talven parhautta kun puut ovat saaneet valkoisen kuorrutteen.

Helmikuu.
Taas himpunverran lähempänä kevättä.