tavaroita menneisyydestä

Pitkän mutkittelevan metsätien päässä, mäen päällä, on mun mummon ja ukin entinen mökki. Nykyään vanhempieni.

Sama tuoksu siellä on edelleen ja samalla tavalla kuistin ikkunassa on kesäisin paarmoja kuin silloin, johon asti muistikuvani vain jaksavat viedä.

Nämäkin kuvat on napsaistu vuosi takaperin

 ja jo tuolloin oli piha oli päässyt villiintymään omassa rauhassaan.

Kiirettä on ollut,kukaan ei ole ehtinyt kunnolla käymään.

Tulisihan tuolla oltua ja samalla omia isovanhempia käytyä katsomassa useammin

 jos se olisi vain lähempänä.

Mutta automatka Pohjois-Karjalaan tällä kokoonpanolla, ei kuulosta kovin 

herkulliselta. nounou..

Mökille on säilötty paljon kaikkea. 

Myös tavaroita meidän lapsuudesta.

Pyysin äitiäni tuomaan muutaman asian, samalla kun isäni kanssa kävivät omia vanhempiaan siellä taannoin katsomassa.

Kuvistöitä joita olen kouluaikoina tehnyt.

Muutamaa työtä haeskelin, jotka sieltä löytyivätkin. Ja paljon oli myös sellaisia joita en muistanut ollenkaan tai luulin jo hävittäneeni.

Lelujakin kantoivat muutaman laatikon. Vähähän noilla barbeilla oli tukat sutturalla ja osa poneistakin oli käynyt parturissa. Pitäisi sieltä säilytettävät katsella pois ja huonoksi menneet laittaa suoraan roskiin. 

Löytyi sieltä myös kaipailemani, lapsena kummisedältä saatu laatikkopelle.

Kannen sulkija on mennyt rikki, mutta kai senkin osaisi joku korjata.

 Pääsi tuo ainakin vielä kerran esille.

Kuinka paljon muistoja noihin voikaan mahtua ..

nyt se on tullut!

Ajatuksia jotka heräsivät elokuvasta, jonka aiempien osien suuri fani olen ollut.

Elokuvaa jota olen odottanut 14 vuotta.

Mutta ennen kuin perehdymme tuohon filmiin, 

valotan pikkuisen sitä millainen leffan katselija tätä kirjoittaa.

Katson leffoja about kerran kuussa. 

Yleensä nukahdan siinä alkutekstien jälkeen, ja jos hyvin käy katson sen muutamassa erässä loppuun.

Suomalaiset ovat lemppareita. Kauhua en katso.

Toiminta on jees, ja komedia alkanut myös hiippailemaan aiemmalta jumbo sijalta.

Ja oli kuva mikä tahansa, vaatii se aina naposteltavansa.

Ja nyt siis.. Jurassic world!

Se on auki taas!

Jurassic world on pyörinyt teemapuistona jo sen aikaa ,että dinoja tullaan töllistelemään kuin lampaita tai hevosia konsanaan.

Siksi tarvitaan toistuvasti uusia, suurempia ja pelottavampia hirmuja jotta kävijöitä riittää.

Nyt vielä piilossa odottaa hybridimörkö, joka tulee vetämään tutkijoita, puiston henkilökuntaa ja sankareita nenästä useamman kerran.

Mutta ei juonesta sen enempää, jätetään se katsottavaksi.

Mies pääosassa Chris Pratt, aikamoinen namiskuukkeli

 jota nyt jaksaisi katsella vaikka olisi vähän kökömpikin juoni.

Naispääosassa seikkailee Bryce Dallas Howard,

 jolla on just sen värinen oranssi tukka mitä olen nyt hetken pyöritellyt miellessäin! 

Kyllä sitä nyt varmaan joutuu värjäämään..

Mutta mutta,

Odotin paljon, en oikein tiedä mitä sain.

Saapuminen puistoon, tunnusmusiikki ja hetken verran alusta 

sain sen fiiliksen ja tunnelman mitä koin edellisissä,  mutta siihen se oikeastaan sitten jäikin.

Veihän se mukanaan, ja mielellään sitä katsoinkin. Mutta.

Kai siinä oli liikaa nerokkuutta, liian fiksuja olioita 

ja lopussa liian paljon hampaita..

Vielä seuraavana yönä heräsin ja pohdin oliko se hyvä vai ei?

Kuvat elokuvasta napattu trailerista

keltainen pinnasänky

Viikonlopun projektina maalasimme pienimmän tyypin sängyn keltaiseksi.

Vielä silloin kun sänkyä etsimme yritin löytää jo valmiiksi maalatun.
Keltaisen, punaisen tai mustan,
En osannut tuolloin päättää mikä niistä olisi kivoimman värinen,
eikä mitään edullista löytöä tullut vastaan päädyin ihan puunväriseen.

Tämä puunväri miellyttikin silmää yllättävän paljon, vielä kun saimme yöpöydistäkin kaverit.

Mutta niinkuin kaikki asiat jossain vaiheessa tulevat tiensä päähän,
jotkut jutut vähän nopeammin kuin toiset,
niin kävi tälle puunvärillekkin.

Miksi keltainen? Tuntui vaan siltä.

Viimeksi kirpuilla käydessä, löytyi 2,50 eurolla tuollainen ankka seinävaate. 

Olihan siinä muutamia tahroja jotka eivät pesussakaan lähde, 

silti jokin sai sen ostamaan.

Paikkansa löysi pinnasängyn reunalle roikkumaan.

Ja niinkuin isosiskonsa vauvana,

On unirätti korvaamaton kaveri untenmaille lähtiessä.

jotain unohdettua

Hiljaisuus.

Tuo karkkipallero korvilleni. Tänään niin käsinkosketeltavaa.

Meillä puhutaan kovaa. Kaikki ja koko ajan. Voisin jopa väittää omaavani kuulolaitteen jäädessäni eläkkeelle. Tiedetään, tiedetään, siitä voi oppia poiskin. Löytyy to do-listaltakin numero jotain.

Siksipä tänään aamukävelyllä, yksin, tuo äänetönilmiö sai minut hetkeksi pysähtymään. 

Lähellä oleva ranta on yksi niistä paikoista jossa käyn yksin ja lasten kanssa usein pyörähtämässä.

Tänään oli sumuinen aamu.

Mitä lähemmäs järveä kävelin sen sakeammaksi se meni.

Rantatietä reunustaa puut jotka nyt ropisivat kuin olisi satanut.

Rannalle tullessa se odotti.

Täydellinen hiljaisuus.

Kuin aika olisi hidastunut.

Paikalla ei ollut muita. Järvi oli aivan tyyni. Liikenteen ääniä ei kuulunut. Linnutkin taisivat nukkua?

Voisin sanoa että vähän jopa pelottavan hiljaista.

Ja se sumu.. oikea hernerokkasumu.

Siis voiko olla enään hölmömpää sanontaa?!  Ilma oli kuin hernekeittoa..

Tästä herkusta aikani nautittua lähdin talsimaan kotiin päin.

Mieli ja korvat hetken levänneenä.

Uutta energiaa puhkuen pomppasi mieleeni ajatus jota lähdin toteuttamaan samantien.

Rautakaupasta maalia joka nimeä banaani kantaa.

Siinä viikonlopulle sutimista.

Lihansyöjäkasvi

Eräänä koko perheen voimin tehdyllä kauppareissulla eksyin kukkapuolelle.

Jotain kivoja kukkia keittiönpöydälle oli tarkoitus ostaa.

Aikani pyörittyä huomasin kukkatelineen päälle nostetun laatikon jossa oli pieniä ruukkuja.

Ruukkuja joissa oli pieniä vihreälehtisiä kasveja.

Jokaisessa purkissa törrötti oma kyltti joissa oli hoito-ohjeet ja nimi:

Lihansyöjäkasvi.

Siis whaaatt?! Mä oon aina luullut että niitä ei ole oikeasti olemassa.

Kasvit olivat yltäpäältä pienten kuolleiden kärpästen peitossa.

Oikeasti, ei niitä vaan voinut sinne jättää.

 Oli pakko ostaa yksi kotiin.

Kukka oli siirretty isompaan astiaan, kärpäset pyyhitty pois.

Ja sitten vaan odotellaan..

Odotetaan ja pohditaan mikä sieltä kasvaa.

Odotuksissa todellinen MÖRRRKÖ!!

Monipäinen, tuhansine terävine hampaineen. 

Ei uskalla kärpäset eikä pärpäset lennellä ja kun sitä kastelee joutuu vähintään hanskat laittaa käteen.

Onko se sellanen joka oli siinä yhessä muumijaksossa? Sellanen joka meinasi syödä ne muumit suihinsa?

No AINAKIN!!!

Ja jokuaika siitä..

Mitä ihmettä!!?  Herkin, hentosin ja vähiten pelottavan näköinen kukka aikoihin jonka olen nähnyt!!

Eiks niitä sittenkään ole olemassa? 

Meinaaks se sitä ettei toi mun rahapuu koskaan kukikkaan seteleitä??

päivän kohteliaisuus

Ulkoa tullessani sisälle: Huh huh, meinas aivot jäätyä!!

Herrasmies siihen: Onneks ei mee kauaa sulatellessa..

Mukavaa alkavaa viikkoa!

eteisen uudet säilyttimet

On ollut havaittavissa ongelma.

Ongelma joka lähtöjä jarruttaa, hermoja kiristelee ja yleistä kaaosta lietsoo.

Näin ilmojen viiletessä kun on tullut aika kaivella esiin näitä pieniä vaatekappaleita jotka toimiakseen hyvin usein vielä kaveria tarvitsee.

Lähdön hetki kun koittaa ei YLEENSÄ kaveria näy ei kuulu. Saattaapi olla koko parivaljakko teillä tuntemattomilla. 

Ja koska shown tirehtöörillä on usein muutama ohjelmanumero menossa samaan aikaan, ei räjähdyksiltäkään aina voi välttyä.

Koska asusteille varattu laatikko ei ota toimiakseen piilossa verhon toisella puolella, 

On seinään, silmien korkeudelle, nyt ruuvattu pari ämpäriä jos se jatkossa keräisi nämä katoavat 

yksilöt.

?????

pieniä onnenkantamoisia

Harvemmin osallistun minkäänlaisiin arvontoihin. 

Veikkaus nyt on vetämässä yhdenruudukon verran joka viikko ihan siltä varalta

että jos se nyt kuitenkin voisi osua kertaheitolla oikein kunnolla kohdalle.

Mutta niin se vaan onnetar osui meikäläisenkin kohdalle! Vautsivau!

Osallistuin jo jokunen aika sitten PieniLintu blogissa mekon arvontaan joka oli tehty yhteistyössä lastenvaatteita myyvän Jeriikan kanssa.

Suuret kiitokset!

Palkinto oli ihan super, koska mietinnässä on ollut kaunis mekkonen tämän meidän tirpukan kohta oleville 1vee syntymäpäiville sekä pienen serkkupojan kastejuhlaan.

Ja ei voi sanoa kuin että nyt sain parikin kärpästä samalla huitaisulla!

Kaikenmaailman arvontoja sillä silmällä pidellen..

fimosta nupiksi

Kylppäri teemalla jatketaan.

Ajatuksissa oli alunperin maalata muutama erikokoinen 

oven ja laatikon nuppi,

jotka sitten pyyhekoukkuina toimisivat.

Ei löytynyt sopivia.

Vähän vahingossa,

viime kesänä säilöttyä

 pikkuisen jo kuivahtanutta fimoa löytyi.

Ja siihen miljoonalaatikosta sopivan pitkiä ruuveja.

"Kokkareiksi" nimesivät nuo apulaiset.

kylppärissä

Enpä ole tainnut täällä kylpyhuonetta vilautella ollenkaan.

Paria pientä juttua vielä odottelee, mutta muuten toimii moitteettomasti.

Koska meille tulee joskus kellarikerrokseen erikseen sauna-ja kodinhoitotilat niin siihen asti täällä kylppärin puolella hoituu myös vaatehuolto.

Kertoilin tuossa jokin aika sitten, kuinka puutteellinen pyykinkuivatus meillä onkaan.

Ja ei, edelleenkään emme ole toista telinettä hommattu, 

johtuen ihan siitä ettei kahta mokomaa jaksa olohuoneessa katsella.

Ratkaisu tähän ongelmaan oli mielestäni parempi kuin hyvä.

Harjanvarresta roikottaja.

Ei vie lattiatilaa, ei tarvitse erikseen säilöä ja "hukkatila" koneiden päällä pääsee hyötykäyttöön.

Ja taisi se tulla vielä edullisemmaksikin.

Kokeiluun pääsi myös diy juttu, jota olen halunnut kokeilla jo jonkun aikaa.

Rullaverhosta säilytin johon sain idean Projektilasta.

Verhosta syntyi säilytin pesuaineille

 sekä pyykkipussi,

 johon ompelin suljettavan suuaukon.

Näin ei kenenkään tarvitse meidän likapyykkiä vilkuilla.

Tyttären kanssa teimme viimeiset silaukset kangastusseilla.

lokakuun ensimmäinen

Enää 84 päivää jouluun