31.7.2015

auringonkukkia ja lumihiutaleita




Vanhemmiten olen alkanut pitämään entistä enemmän kukista.
 Ennen niitä oli kotona ainoastaan merkkipäivinä jonkun muun tuomana, mutta nykyään niitä tulee hankittua omaksi ilokseen yhä useammin.

Ja nämä keltaiset ovat kyllä nättejä. 

Laitoin keväällä muutaman kasvamaan, mutta vielä eivät ole alkaneet kukkimaan.
Kuudesta kaveruksesta viisi kasvaa porskuttaa. Yksi mennä katkesi rankkasateessa.
Kiusaksi ovat vaan saneet pieniä mustia elukoita joita kovasti yritän poissa pitää.

Omia odotellessa, täytyy nautiskella kaupan kukista.




Ja jotta varmasti ehditään, on sitä tehty jo ensimmäiset joulukoristeet. Tai ei nuo varsinaisesti jouluun kuulu mutta talveen kuitenkin. 

Erään nätin sokerikon pakkauksessa oli pehmikkeenä noita styrospötkylöitä, joista askarreltiin tuollaisia ketjuja jotka lapset voivat laittaa vaikka ikkunaan talven tullessa.

Ensin ajattelin että laitan laatikon styrokseineen kaappiin odottamaan vähän myöhäisempää ajankohtaa, mutta koska todennäköisyys oli enemmän sen puolella, että sinne se kuitenkin unohtuu niin teimme nuo nyt samantien pois alta.

Valkoinen lankakin loppui kesken mutta sehän ei kuulemma haittaa ollenkaan.





27.7.2015

kaappiin ovet






Tai miksi noita kangaskappaleita nyt kutsuisi. Ovien virkaa kuitenkin ovat toimittamassa.
Ennen kuvia en kaapista viitsinyt laittaa, koska sitä tavaramäärää jonka kaappi on itseensä imenyt, ei ihan tostanoinvain kivan näköiseksi järjestetä.
Sinne tehtävät jutut-listan jatkoksi vain.

Kaappihan on ollut ilman minkäänlaisia ovia koska mitään kivoja ei ole tullut vastaan.
Ja kaikenlaisen, pikkuhiljaa kertyneen tavaran lisääntyminen on aiheuttanut sen että se "siistin näköinen järjestelmällisyys, kivoine säilytyslaatikkoineen" on riistäytynyt käsistä, ja eräänä aamuna tuo ovettomuus tuli tiensä päähän. Jotain oli tehtävä asialle.
Lopputulos on siinä. Saman kiireisen aamun, muiden kahdenkymmenen asian joukossa, nuo ompelin. 
Tuo oma tekemä pilvikangas pääsi tuohon sattumalta sopivan pituutensa puolesta.
Kaveri sitten taas venähti pari senttiä pidemmäksi ja olisihan nuo voinut silittää huolellisemminkin.

23.7.2015

ovettomuudesta






Meillä ei ole lastenhuoneissa ollenkaan ovia. Parvellakin on vain määräysten mukainen kaide.
Yhtenä syynä oli että halusin sellaisen ilmavan fiiliksen, kun katse voi kulkea huushollin päästä toiseen.
Kunhan he tuosta kasvavat ja tarve näönblokkaajalle kasvaa, tai että äiti kyllästyy katsella ainaista huoneen sekasortoa, viritämme ensin jonkinlaisen rätin näkösuojaksi.

Ja tästä pääsemme syyhyn nro 2. Ovien paiskomiseen.
Jotta lapsilla löytyisi vielä aikuisuuden kynnykselläkin toimivat sormet, varpaita unohtamatta.On puinen ovi tervetullut vasta kun sitä ilman ei mukamas voi elää ja kunhan jokaikisen mielenilmauksen yhteydessä niitä ei enään paiskota, eikä kaverin sormet ja yhdessä tapauksessa koko jalka, ole alvariinsa välissä.

Mutta sitä odotellessa, nautin tästä mun ilmavasta fiiliksestä.

PS. Noloa tunnustaa että vaikka meillä on uimaranta muutaman sadan metrin päässä, lapset heittivät talviturkit vasta tänään.
Äiti tuskin koko kesänä.

Kai sitä voi viileitä ilmojakin syyttää..






21.7.2015

uunijäätelökakku





Koskaan aiemmin en ollut uunijäätelöä kokeillut.
Törmäsimme ohjeeseen Aku Ankka juniorin näytelehdessä. Ja sen verran iisi oli Mummo Ankan ohje että pitihän sitä kokeilla.
Meinaan tämä kokki tykkää tehdä ja kokeilla vain helppoja ja nopeita murkinoita.
Eikä ollut pöllömpää!

Näitä ohjeita on netti pullollaan, mutta laitetaan nyt tähän lyhykäisyydessään,

1 torttupohja
n.1 dl mehua
n.200g marjoja
paketti vaniljajäätelöä
3 kananmunan valkuaista
1 dl tomusokeria

Valkuaiset vaahdoksi. Sekoittele tomusokeri vähitellen sekaan.
Kostuta torttupohja ja laita marjat.
Marjojen päälle noin sentin paksuisia jäätelösiivuja ja lopuksi valkuaisvaahto.
250 asteiseen uuniin sen verran että pinta saa hieman väriä.

Halutessasi koristele marjoilla tai mitä nyt sattuu löytymään ja eikun napaa kohti!


19.7.2015

pari ompeluaan odottanutta juttua






Oijee, vihdoinkin mä voin nukkuu oikeen hyvin! Hihkui poika kun sai verhon ikkunaansa.
Hyvä minä, olihan se jo aikakin! Kun tuntuu että tuo on se aamunvirkuin ja ensimmäisenä meitä muita herättelemässä.
Jotenkin tuo verho on jäänyt vain roikkumaan, odottaviin asioihin. 
Ja sitten tämä maamo jaksaa päivitellä kun nämä päivät tuppaavat alkamaan niin ajoissa. 
Nojoo, ei sitä nyt voi yksien verhojen syyksi laittaa. On ne verhollisetkin henkilöt välillä ensimmäisenä pystyssä.

Mutta kuitenkin, siinä samalla kun kankaita kaivelin löytyi sieltä välistä jotain sellaista jotka ovat odottaneet ompeluaan jo paljon pidempään, tarkalleen ottaen jo toista vuotta.
Nimittäin pellavaiset keittiöpyyhkeet jotka oli tarkoitus joululahjaksi antaa jo pari joulua sitten.
Tuo pupujussi on ensimmäisiä kuvia joita olen seulalla painanut. Löytyy niitä noiden pyyhkeiden lisäksi myös lasten pussilakanoista ja tyynyliinoistakin.

No yhden ompelin näin alkuun, ja jotta nämä keskeneräiset työt eivät vain pääse loppumaan pakkasin loput viisi odottamaan jotain seuraavaa toimetonta hetkeä..

16.7.2015

värittämistä ja askartelua







Etsiessäni jotain, löysin samalla jo vapun aikoihin kirjakaupasta löytämäni aikuisten värityskirjat.
Muistankin laittaneeni ne hyvään jemmaan jotta kun sellainen sopiva päivä koittaa otan hetken ja värittelen ihan rauhassa. 

No olivat unohtuneet laatikon pohjalle.

Pidettiin porukalla askartelu aamupäivä. Väriteltiin ja piirrettiin. Koristeltiin myös isompien rahalipas joka on tehty pahvilaatikkoon.
Sinne aina kilahtaa roponen hyvän viikon päätteeksi ja muutamankuukauden päästä saavat itse päättää mihin käyttävät rahansa.

Viimeksi yksissä mielin ostivat, mitäpä muitakaan, kuin pikkulegoja.



14.7.2015

yöpöytä








Ensimmäinen paikallaan, toinen vähän vaille.
Hamsteroin rakentamisen aikana muutamia liimapuulevyjä, vielä silloin tietämättä mihin niitä käyttäisin.

No niistä tehtiin sitten yöpöytiä, molemmille puolin sänkyä. Toinen neliö, toisesta suorakaide.
Ettei turhan tylsäksi mene.

Lamppuja vielä kaipailee, jonkinlainen ajatus niistäkin jo mietintämyssyn alla. 
Saa nähdä mitä tulee, vai tuleeko yhtään mitään ja joutuu kipaisemaan markettiin.


12.7.2015

mansikkainen juttu








Mansikkasato taitaa olla nyt punaisimmillaan.
Ja koska tässä vieressä on mahdollisuus päästä keräämään itse, niin olihan se käytävä tämän kesän mansikat hakemassa.
Isommat lapsetkin olivat jo sen verran reippaita kerääjiä (verrattuna aikaisempaan kun energiaa meni enemmän turhautumiseen,ja "koska lähdetään" kyselyihin) että ei mennyt aikaakaan kun oltiin tarvittava kerätty. 
 Lapsilla oli molemmilla toivomukset miten haluaisivat mansikoita syötävän.

Mansikka piirakkana. Johon laitettiin myös valkoista suklaata, sitä säästelemättä. Kaikkien yllätykseksi oli niin hyvää että ehti loppua jo ennen kuin oli kunnolla jäähtynyt.

Muffinseina. Jotka eivät olleet oikeen mistään kotoisin. Taikina oli floppi ja näky kamala. Nojoo,ei ne nyt niin pahoja ollut etteikö illalla pahimpaan imelännälkään olisi kelvanneet.

Paljon syötiin sellaisenaan ja maidon kanssa. Niin että mansikkakiintiö on täynnä hetkeksi.

Mustikoita odotellessa..


9.7.2015

Etupihalla tapahtunutta









Sitä on siirrytty takapihalta etupihan puolelle.
Väliaikaiset portaat on siirretty sivupihalle ja eteen on saatu terassi.
Seinät täytyy vielä maalata, räystäslautoja laitella, ja kaikkea pientä oleellista. Ja ovikellokin puuttuu.

Mutta ainakin on kukkia.