26.3.2016

i love colours





Käsitöiden teko tapahtuu nykyään pienissä ruuhkissa. Välillä menee  kauankin kun ei vaan ehdi tai jaksa tehdä yhtään mitään, ja sitten tulee niitä päiviä kun ei malttaisi muuta tehdäkkään. Silloin nipistetään unistakin. 

Nyt olen hurahtanut tällaisiin seinällä roikotettaviin tekstiilisekatöihin.  Niihin kun voi tehdä ja kokeilla kaikenlaista mitä nyt sattuu mieleen juolahtamaan. Mieleen saattaa tulla ajatus jostain ja sitten pitää miettiä mistä matskusta sen toteuttaa ja millä tavalla. Seuraavan värimaailma on jo aika selvä, pilvenhattaramainen höttöjuttu vaan vielä odottaa toteutustaan.

Samalla valmistui muutama tällainen, onko ne nyt kissoja vai kettuja, tyyny.





20.3.2016

virpoi, varpoi


- Mä en enää jaksa tehä näit.

- Ootas.. yks, kaks, kolme, neljä.. joo o, elikkä vitsa mieheen, voitte käydä virpomassa kahella naapurilla.

- ??!!

- Yäähh, mä en jaksa enää! Tähän menee ainaki koko päivä! Ja ku pitää laittaa niin paljon kaikkee koristetta!! Eihän täs oo mitään järkee. Miks me ei vaan odoteta että kun joku on käyny meillä virpomassa, mennään ite sitte sillä oksalla?!

- Ja ihan varmaan jos joku virpoo sellasella missä on yks koriste, mä annan sille banaanin!


Iloista palmusunnuntaita!




17.3.2016

pääsiäiskranssi





Kävimme hakemassa pajunoksia palmusunnuntaita varten.

Meillä ei ole koskaan ollut ovessa tai missään muuallakaan koskaan minkäänlaista kranssia. Halusin kokeilla josko saisin tehtyä yksinkertaisen jossa kuitenkin olisi vähän väriä. Mikälie vaihe menossa kun tuo vaaleapunainen tuppaa sekaantumaan joka paikkaan. Ohut rautalanka olisi toiminut tässä varmaan paljon paremmin, mutta koska sellaista ei ollut käytin sitomisessa työkaluista löytynyttä kuparilankaa. Tekeminen ei ollutkaan niin kivaa ja helppoa kuin olin kuvitellut, mutta koska olin kerta aloittanut halusin saada sen valmiiksi asti. 
Muutama höyhen sekaan ja joulukoristeista pienilintunen. 
Langasta ripustus lenkki ja pihalle.

Siellä killutelkoon pääsiäisen yli.

10.3.2016

pinkkiä





 Välillä sitä hurahtaa johonkin niin ettei näe eikä kuule mitään muuta. 
Ja voi että olisi ihanaa jos tuon flown mukana vaan voisi kellua ja uppoutua omiin juttuihin niin pitkäksi aikaa kun vain haluaisi.. Mutta kun arjen velvollisuudet.




Tein lastenhuoneen seinälle tuollaisen.. hmm..sekatyön.
Maalasin, kirjoin ja ompelin.
Sen kummempia suunnittelematta, mitä mieleen juolahti.
Niin kivaa hommaa, että oleellisuuksia ei edes ehtinyt miettiä. Kuinka ripustan tuon seinälle?
Jääkiekkoteippi hoitakoon tuon tehtävän, kunhan jonkinlaisen virityksen jälkikäteen keksin.

Samalla mieli pyöritteli jo seuraavaa juttua. 
Jonka ripustukseenkin voisin käyttää pienen tuumaustuokion.