25.9.2015

toisessa maailmassa





Noista sanoista alkoi pitkä ja innostunut tarinan kerronta siitä, mitä kuvassa tapahtuukaan.


Kehyksissä puksutteli aiemmin pieni juna
joka on odottanut maiseman vaihdosta jo tovin.





Hätäinen luonne kun olen, niin idean saatuani ei toteutus yleensä jää odottelemaan.

Taustalle leikkelin ja liimailin lehdistä löytyviä kuvia.
 Joita oli niinkin runsaasti kuin kaksin kappalein, pankin oma lehti sekä vaatekuvasto. 
ei ilmaisjakelua tarrasta johtuen.

Tyhjiä koloja täyttelin paperin paloilla.






Pieniä sukeltajia, poni pilvenreunalle ja legoukkeleita kertomaan omaa tarinaa
 joka löytyy kunkin katsojan omasta mielikuvituksesta.




Lapset innostuivat tästä niin paljon,
 että suunniteltiin jo kooltaan monin kerroin suurempaa kehikkoa
johon pääsisi toteuttamaan taas toisenlaista maailmaa, 
jännittävineen yksityiskohtineen.

21.9.2015

neonpinkkiä




Keittiönpyyhkeitä on kiva tehdä.
Helppo ommeltava. Kunhan reunat huolittelee ettei lähde purkaantumaan.

En oo hetkeen tehnyt. 

Valkkasin kivan väriyhdistelmän.
Harmiksi muutama väri oli nähnyt parhaat päivänsä ja kovettunut mössöksi. 

Siksi tuli näin pinkkivaltainen.



Sen kummempia suunittelematta maalailin mitä mieleen juolahti.

Tästä taitaa tulla sellainen kohotusliina tai muu vastaava,
 joka ei joudu kamalasti lian kanssa tekemisiin,
 koska
nämä pinkit värit eivät oikein pesussa kestä vaikka voissa paistaisi.
Liekkö liian vanhat värit.
(taideliikkeestä josta nämä ostin, 
oli korkit sen verran pölyiset ettei ihan tuoreimmista väreistä ole kyse.)

Tällaisia käsinpestäviä tekstiilejä en hirveästi kaipaile, 
jotenka uusia värejä metsästän.

Jos siellä joku tietää jonkun hyvän merkin jolla on myös tällaisia kirkkaampiakin värejä,
ja jotka ovat sen verran kestäviä etteivät heti haalistu ja myös konepesun kestävät.

Otan mielelläni vinkkejä vastaan!



19.9.2015

muoviton syyskuu




Koska parhaillaan vietetään muovitonta syyskuuta
päätin tehdä teemaan sopivan kauppakassin.
Noita muovisia pussukoita kun kulkeutuu myös luvattoman paljon tähän huusholliin. 



Taannoisella kauppareissulla elintarvikkeisiin tarkemmin huomiota kiinnittämällä,
täytyy vain todeta että on tuo muovin määrä vain huikea. 

Parempia valintoja siis,
olkoon tämä muoviton kassi starttini siihen.




17.9.2015

Lennokas juttu



Olipa kerran sänky.
Pari viimeistä vuotta olemme nukkuneet pelkillä patjoilla.
Tämän piti olla vain väliaikainen vaihe, siihen asti kunnes se oikea löytyy.





Sitä ei ole tullut vastaan.
Eikä siinä mitään,  tämä on itseasiassa ollut ihan hyvä ratkaisu. 

Ensinnäkään lapset eivät enään putoa korkealta unissaan. 
Meinaan välillä täällä on porukkaa tungokseksi asti eikä aina mahdu oikein kylkeä kääntämään,

Ja edellisessä sängyssä oli terävät kulmat, joihin joku aina välillä juostessaan itseään teloi.


Niin että ehkä sitä runkoa on turha miettiä ainakaan hetkeen.




Ja mitä sille sängylle sitten aikoinaan kävikään?

Ukkokultani halusi näyttää lapsille kuinka sänkyyn hypätään.



12.9.2015

vaatesäilytys tytön huoneeseen






Tyttären huoneeseen jäi yhdelle seinustalle syvennys putkien koteloinnista johtuen.
Siihen väliin laitettiin vain muutama hyllylevy ja vaatetanko,
 ja näin tytöllä on vaatesäilytys huoneessaan.

Oveksi laitettiin mun ihka ensimmäinen marimekon verhoni
 jonka sain muutettuani ensimmäiseen omaan kotiin.

9.9.2015

räpätin






Eikä kyseessä ole se naispuolinen henkilö jonka yleensä väitetään tällaista harrastavan, 
vaan muovinen härpäke joka pyörän pinnoihin meteliä muodostaa.

Pojan fillari sai jokunen aika sitten uuden maalipinnan mattamustalla spraymaalilla, 
uuden kellon ja nyt viime silauksena räpättimen.

Vapiskaa naapurit, täältä tulee katujen pauhu!

8.9.2015

paikka omille jutuille








Pojan huoneessa on tällainen, kutsuttakoon nyt huoltoluukuksi.
Jonka nyt OSB-leyy kätkee taakseen. 
Olisin niiiin halunnut sisäkaton verhoiltavan tällä, mutta tuo toinen äänioikeutettu ei asialle lämmennyt ollenkaan. 

No sainpahan nyt edes tuon palasen.
Siihen saa itse huoneen asukas kiinnitellä mitä haluaa.

Vanha opetustaulu on kirppislöytöjä.

6.9.2015

Niin ohi kiitävää



Täytin tuossa jokin aika sitten kolmekymmentä. 

Muistan kun lapsena kyseltiin toisiltamme minkä ikäisiä omat vanhemmat ovat. Meijän äiti on kolkytkolme. Muistan vastanneeni ja muistan myös sen miten paljolta se tuntui.

Nyt itse vähän vaille, ja kovin nuorelta vielä tuntuu.
Enhän vielä edes korkokenkiä omista.

Muisti on alkanut temppuilemaan.
Pankkikortin tunnusluvun olen unohtanut nyt toistamiseen muutaman kuukauden sisään. 
Aika huolestuttavaa.
 Taidan kuuskymppisenä olla jo hyvinkin dementoitunut.

Ja huippuhyvä "lentäjän näköni" on sanonut hyvästit. 
Jatkuvasta päänsärystä johtuen kävin näköni tarkastuttamassa (hoidetaan tämä nyt pois alta kun kerran on kamppanja ilmaisesta näöntarkastuksesta menossa ja mietin sitten helpotusta noihin niskahartia jumeihin mistä tämä kuitenkin johtuu.)

Ei tarvitse miettiä, kakkulat tuli niin että roiskahti.
Tai oikeastaan kahdet koska toiset sai kaupan päälle.


Ja koska mummoiluun on kerta päästy mainitsen myös viimeisestä kirppislöydöstä.

Siinä se roikkui, turkoosi raidallinen takkimekko. Kuin minua odottaen.
Oi, just mun näköinen, ihana kotimekko.
Kurkistin hintalappua 
joka oli kirjoitettu kauniilla vanhalla kaunolla, käsi vapisten.



Tuoksahdus menneisyydestä katosi vasta toisen pesun jälkeen..


4.9.2015

vallan nätti pakkaus




Minulle on hyvin tärkeää se miltä jokin näyttää.
Ei toki aina, mutta aika usein.
Huonekalunkin saatan hankkia ihan puhtaasti syystä että se on kauniin näköinen vaikka käytännöllisyys tai mukavuus siitä kärsisi.


 Tässä pähkinä pussi,joka tarttui mukaani täysin kauniin pussukkansa puolesta.



Eikä se sisältökään yhtään hullumpaa ollut.