Päivät ne juoksee, nyt jo heinäkuun puolessa välissä mennään. Mustikatkin jo päässeet kypsiksi niin pitihän sitä kippoineen lähteä ensimmäisiä maistiaisia keräämään.
On se vaan jännä miten pää lepää metikössä, vilkkaammatkin lapset rauhottu ja hetken verran tämän mamman päänupissa ei liikkunut varmaan yhtään mikään. Siinä me vaan kökötettiin kaikessa hiljaisuudessa ja kerättiin ripirinnan mustikkaa kuppiin.
Laihanpuoleiseksi jäi vain saalis äkillisten vähän rankempien sateiden seurauksena niin hyvällä syyllä pitää lähteä taas pikapuoliin luonnon hiljaisuutta kuuntelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti