Viime syksynä se jo alkoi. Keskimmäisen syntymäpäivien odotus.
Monta päivää vielä? Onko joulu ennen? Onko siskolla synttärit ensin? Joko kohta?
Viimeisille n. 45 päivälle hän piirsi kalenterin omalle liitutaululle josta joka aamu rastitti yli yhden päivän.
Viikonloppuna se päivä sitten koitti.
Ensimmäisen kerran viiden aikaan aamulla oli isää jo herätellyt,sai kuitenkin toisen vielä hetkeksi nukkumaan.
Päivään mahtui niin isompia kuin pienempiäkin vieraita, Kasapäin legoja, Mahan kipeäksi herkuista. Ja yhtenä parhaimmista,oman kakun koristelu josta tuli kuulemma paaaaaljon parempi kuin ensin toivoma metrinen legokakku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti